Ei mikään paskin päivä. Leivottiin pipareita ja käytiin Lillin kans kivalla lenkillä. Iltaa kohden kaikki vain aina tuntuu murenevan. Nytkin syön karkkia ja tiedän, että pian inhottaa. Olen pohjimmiltani hirveän heikko, turvaudun syömiseen liian usein. Silloin voi unohtaa muut kivut, saa vain syyttää karkkia kaikesta.

Eikä ole mitään tekemistä! Olisin halunnut nähdä jotain kaveria, mutta ei kellään ole aikaa. Tuntuu, että mä olen aina se, joka joutuu tekemään kompromissin muiden takia. Itse yritän aina raivata kalenterista sen verran tilaa, että treffit onnistuu. Ymmärrän kyllä, että ihmisillä on töitä ja muuta pakollista, mutta usein syy ei edes ole mikään merkittävä. Vituttaa.

Hyi saatana. Miksi päädyn aina tähän? Kamala minä.