Kävin tänään lenkillä pitkästä aikaa (jos ei viikonlopun ihanaa lenkkiä
Lillin kanssa lasketa) ja oli kyllä yhtä tuskaa. Ensinnäkin sillä
reitillä, minkä ajattelin mennä, ei ollut ollenkaan valoja yhdellä
pätkällä, joten jouduin sitten kiertämään himolenkin. Lopun kävelinkin
sitten niin väkisin, että siitä oli nautinto kaukana. Ihan kamalaa
lenkkeillä tuolla pimeydessä, mieluummin käyn jumpassa ja harkoissa.
Piste. Eikä tullut edes kovin hyvä olo. Hirveän tyhjä fiilis vain
jälleen kerran.
Nyt ei ole ollut niin kamala olo kuin tässä aiemmin, mutta en voi sanoa
voivani hyvinkään. Juuri tämä välinpitämättömyys on koko ajan niin
pinnalla ja se alkaa heti aamulla. Ja yksinäisyys, aina yksinäisyys.
Olen saanut nukuttua ihme kyllä paremmin. Tänäänkin otin taas
päikkärit. Miksi ihmeessä piti raahautua niiden jälkeen lenkille? En
käsitä vieläkään. Melkein ostin karkkia tänään, mutta olin vain niin
nälissäni, koska en käynyt koulussa syömässä, joten jätin karkit
ostamatta ja tulin kotiin laittamaan "kunnon" ruokaa. Kyllä mun
itsekuri toisinaan jopa toimii.
Huomenna vapaata, torstaina psykolle. Pelkään, etten osaa sanoa mitään,
koska elän jotenkin niin omituista aikaa, etten tajua itsekään missä
mennään. Sen kuitenkin tiedän, etten jaksaisi elää. Kai se kertoo jo
jotain.. Mua vähän jännittää mennä sinne.
Kohta menen huuhtelemaan hiusvärin. Pää on taas hetken aikaa kirkas.
tiistai, 5. joulukuu 2006
Kommentit