Heräsin kummallisesta unesta herätyskellon soittoon. Muuta en sano kuin
että unessani oli eräs henkilö, jota mulla on tajuton ikävä. En kestä.
Rakastan tätä ihmistä niin ja tiedän, ettei hän koskaan tule
rakastamaan minua takaisin samalla tavalla. Perkeleen lohdutonta ja
musertavaa. Luulin, että pääsin hänestä jo yli, mutta yhtäkkiä tajusin
olevani samassa vitun liemessä kuin jokin kuukausi sitten.
Minun ei kyllä parane mennä tällä kerralla mennä tekemään/sanomaan
mitään typerää, on kai vain pysyttävä taka-alalla ja yritettävä kestää
tämä tilanne taas. Ehkä se menee taas yllättäen ohi ja saan olla hetken
taas rauhassa? Vittu kun pitää olla niin heikko ja aina kallistua
siihen suuntaan, vaikka hyvin tiedän, ettei tämä asia tule etenemään
ainakaan tässä elämässä.
Ihan turha päivä tänäänkin. En jaksaisi mennä ulos, vaikka kyllä
jossain vaiheessa pitäisi. Tarvitsen ne kengät, vaikka se olisi
viimeinen tekoni. Harkkoihin on myös mentävä, muuten illasta ei taas
tule mitään. Onneksi huomenna Mazun luokse.
perjantai, 8. joulukuu 2006
Kommentit